Karjalaseurojen Etelä-Hämeen piirin otsikkologo

 

Piirin syyskokous Humppilassa 17.12.2015

Kokouskansaa
Kokouksessa osanottajia oli runsaasti paikalla.

Kiertopalkinnot
Päivi Klemelä luovutti kiertopalkinnot Hämeenlinnan Ja Riihimäen seurojen edustajille

Pjt

Puheenjohtaja Harri Hatakka luovutti piirin lipun piirin uudelle puheenjohtajalle Päivi Klemelälle. Kuvat Pekka Moisander.

 

Evakoista kavereiksi

Kirjaa voi tilata lisäksi numerosta 040 569 8265 Lintula tai Seppo Pirhonen 040-5327780

”Oli viisasta antaa pala maata”

 Evakkoiltamat keräsi jälleen runsaan yleisön Urjalan kirkonkylän koululle. Karjalaisten ja hämäläisten yhteiselon vaiheita muisteltiin musiikin lomassa ja samalla Urjalan Karjalaisten aktiivijäsenille jaettiin Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit.

 Iltamien teema oli tällä kertaa jatkoa syyskuussa 2010 ilmestyneelle kirjalle ”Evakoista kavereiksi”.   Kirja sai kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilalta paljon kiitoksia, koska se välittää tietoa seuraaville sukupolville.  ”On tärkeää, että pidetään kirkkaana, mitä Suomessa on tapahtunut”, totesi pitkäaikainen vaikuttaja.

 Anttila muisteli omia karjalaisystäviään. Lapsuudessa Varsinais-Suomessa Tarvasjoella tärkeä henkilö oli marjastus- ja sienestyskaveri Riskin Lahja Kuolemajärveltä. Toinen oli ikätoveri Hietasen Liisa.

 Myöhemmin tutuksi tulivat Rämöt, kun Sirkka-Liisa tuli miniäksi Forssaan Siparin tilalle.

 ”Karjalainen siirtoväki toi välittömyyden ja vilkkauden mutta myös maalaisliiton aatteen”, kokosi Anttila karjalaisuuden vaikutuksia Hämeessä.  Hän totesi karjalaisten tuen olleen merkittävän myös omalle poliittiselle uralle.

Karjalaisten toimeliaisuudesta Anttila otti esimerkiksi juuri Riskit, Einarin ja Lahjan. ”He rakensivat talon ja navetan. Kun Lahjan terveys alkoi horjua, lehmät vaihtuivat sikoihin. Nyt tilaa pitää poika. Toiminnassa näkyy sisu, piti pärjätä.  Oli viisasta politiikkaa, kun ihmisille annettiin pala maata ja mahdollisuus hankkia toimeentulo. Se oli tärkeää myös siirtoväen integroitumisen kannalta.”

 Anttila viittasi vielä siihen, miten edelleen maailmalla olisi tarvetta siirtolaisten asutushistoriaa vastaavaan toimintamalliin kehitysyhteistyössä.

 Anttila kertoi myös suhteista Rämöjen perheeseen, jotka tulivat evakkoina Siparin tilalle. Talon alakerrassa asuivat sotien jälkeen Sirkka-Liisan tulevat appivanhemmat ja puoliso. Anttila kertoi käyneensä Rämöjen suvun matkalla myös Muolaassa 2007.

 ”Ihailen sitkeyttä, jolla ihmiset voittivat vaikeudet. Vaikka oli pulaa, selvittiin, kun oli vahva halu tehdä”, luonnehti Anttila Helli Rämöä. Samalla hän kertoi, miten juuri Helli Rämö pelasti Anttilat pahalta tulipalolta. Helli oli kesäkuun alussa 1980 myöhään illalla kastelemassa kaaleja, kun hän havaitsi savun Anttilan navetalla.

Maailmanpolitiikan arkipäivää

 

”En olisi osannut Kehrolla kuvitella, että puhuisin joskus Evakkoiltamissa”, totesi Vesa Kaaartinen. Hänen sukunsa juuret vievät Lumivaaraan. Kehrolle perhe muutti 1957.  Toimittajana työskentelevä Vesa havainnollisti evakkojen kohtaloita radion ohjelmista tutuksi tulleella otsikolla maailmanpolitiikan arkipäivää.


”Kun maailmanpolitiikan arkipäivä osuu kohdalle, se vie lujaa.  Tavallisella ihmisellä on silloin orpo olo niin Muolaassa, Urjalassa kuin Bagdadissakin”

 Esimerkiksi Vesa otti nykyisten kotikulmien, Helsingin Kallion pitserian, jossa huhtikuussa 2003 oli kiihkeä tunnelma. Henkilökunta tuijotti ei suinkaan viihdettä  kuten vuosien ajan vaan uutiskanava CNN:n suoraa lähetystä Bagdadista, jossa revittiin alas Saddan Husseinin patsasta. Kiinnostukselle oli yllättävä selitys: tapahtumat välittyivät pitserian pitäjän vanhoilta kotikulmilta.

 ”Maailma on väärällään vastaavia tarinoita. Aina ilmestyy jostakin joku, joka panee tavallisten ihmisten elämän sekaisin.”

 Vesa paljasti, ettei hänelle tullut mitään mieleen, kun häntä pyydettiin kirjoittamaan Evakoista kavereiksi -kirjaan omia siirtolaismuistojaan. ”En ollut koskaan joutunut kärsimään evakkotaustastani. Paljon useammin sain kuulla, että olin kotoisin Kehrolta, jostain peräkylän suonsilmäkkeestä. Sitten tajusin, että siinähän se kaiken ydin justiinsa olikin. Minun ei ole tarvinnut koskaan murehtia koko siirtolaisuutta.”

 Evakoista tuli Vesan mielestä umpikehrolaisia parissakymmenessä vuodessa.

 Iltamat juontanut Seppo Pirhonen kiinnitti huomiota siihen, miten vähän asuttamishistoriaa on tutkittu.  Aukkoja paikkaa toukokuussa hyväksytty Antti Palomäen väitöskirja Juoksuhaudoista jälleenrakentamiseen. Siinä tullaan samaan lopputulokseen kuin Evakoista kavereiksi -kirjassakin. Asutuslakien pohjalta jaettiin lukumääräisesti enemmän tontteja ja tiloja muille kuin siirtolaisille. 

 Selvittämistä olisi Sepon mielestä myös karjalaisten paluussa takaisin kotiseuduille jatkosodan aikana.

 Yleisöpuheenvuoroissa Pekka Carlander kyseli onko karjalaisuus tarttuva tauti. Esimerkkinä hän käytti omaa mummoaan ja tätejään, jotka tulivat Viipurista evakkoina ja olivat umpikarjalaisia, vaikka mummo olikin syntynyt Teiskossa.

 Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai Urjalan Karjalaisten puheenjohtaja Eija Järvinen,  pronssisella ansiomerkillä palkittiin Antero Närvänen, Maija Lintula, Asko Viholainen, Jorma Järveläinen ja Tuula Ahola.

 Kunniamerkit jakanut Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Harri Hatakka muisteli, miten koulun alkaessa äiti neuvoi puhumaan ihmisiksi eli välttämään murretta. Kun opettaja tunnilla kysyi, mikä tämä on taltta kädessään, Harri vastasi temmi. ”Olin sen jälkeen temmi monta viikkoa.”

 Iltamien musiikkiohjelmasta vastasivat Jari  Mustajärvi sekä Humppilasta tulleet vieraat Jorma ja Jukka Rämö ja Tenho Kurka.

 

 

Vaellus välittyy aitona filmissä

Urjalan Evakkovaelluksen tunnelmat välittyvät aitoina vaelluksesta valmistuneessa uudessa videossa. Kari Simolan 50 minuuttia kestävä taltiointi dokumentoi vaelluksen kulun avajaisista päätöshartauteen.

Filmi alkaa, kun väkeä alkaa kokoontua Urjalan asemalle helteisenänä lauantai-aamuna 10. heinäkuuta 2010. Neljännelle valtakunnalliselle Evakkovaellukselle kerääntyvät ovat valmistuneet tapahtumaan monin tavoin huolella. Mukaan otetut tavara-arkut ja reput muistuttavat, miten evakkoon lähtijät joutuivat usein kantamaan sen vähän, mitä mukaan sai otettua.

Professori Laila Hirvisaaren koskettava avauspuhe on taltioitu kuten muukin avajaisen ohjelma. Aivan samoin mukana on vaelluksen päättänyt Urjalan sankarihadalla pidetty kenttähartaus, jossa puhui Jorma Susi. Väliin mahtuu kulkemista metsäisellä reitillä ja piipahdukset taukopaikoilla.

Niistä toinen oli Heimo Järveläisen pihapiirissä, josta on taltioitu myös työnäytökset puiden pilkkomisesta ja tervaamisesta. Suorastaan dramaattista tuntua syntyy tiukassa kulkulupien tarkastuksessa, kun lähialueelle on pudotettu desantti. Laskuvarjon jäänteet roikkuvat puussa vaeltajien kulkiessa ohi.

Vaellusvideon tunnus on lainattu professori Laila Hirivsaarelta: jokaisella evakolla on omat muistonsa. Heistä jokaisesta saisi oman tarinansa. Evakon kohtalo on jokaiselle erilainen, mutta aina yhtä satuttava ja järkyttävä.

Vaelluksesta tehtyä dvd:tä voi tilata Urjalan Karjalaisten sihteeriltä Maija Lintula puh. 040 569 82 65 tai puheenjohtajalta Eija Järviseltä puh. 040 841 77 27. Vaellustaltiointi maksaa 15 euroa. Lisäksi tulevat

________________________________________

Harri Hatakasta uusi piirin puheenjohtaja

Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piiri ry:n syyskokous pidettiin Ypäjällä kunnantalon valtuustosalissa 30. lokakuuta 2010.  Kokoukseen oli saapunut yhteensä 18 virallista kokousedustajaa, jotka edustivat piirin 14 karjalaisseuraa. Kaiken kaikkiaan kokouksessa oli 25 osallistujaa. 

Kokouksen aluksi Ypäjän kunnanjohtaja Sinikka Malin toivotti kokousedustajat tervetulleiksi Ypäjälle esitellen lyhyesti kuntaa nykypäivänä, sekä ajanjaksona, jolloin karjalaiset evakot tulivat kuntaan.  Talvisodan aikaan kunnassa oli Valkjärven asukkaita, ja jatkosodan lopulla kuntaan sijoittui Muolaan asukkaita.  Kuntaan muodostui 445 asutustilaa ja kunnan väkiluku kasvoi yli viiteentuhanteen asukkaaseen.  Nykyisin Ypäjällä on asukkaita alle 2600.. 

Kokouksen puheenjohtajana toimi Ypäjän eläkkeellä oleva kunnanjohtaja Harri Juva ja sihteerinä piirin sihteeri Eija Järvinen Urjalasta, pöytäkirjan tarkistajiksi ja ääntenlaskijoiksi valittiin Veikko Rämö Forssasta ja Kalle Saastamoinen Jokioisilta. Piirin jäsenmaksuksi 2011 vahvistettiin 0,70 €/jäsen.

 Jukka Partasen ilmoitettua luopuvansa piirin puheenjohtajuudesta, hänen tilalleen valittiin Harri Hatakka Lopelta ja varapuheenjohtajaksi edelleen Päivi Klemelä Jokioisilta. Erovuoroisen Sirpa Lähteenmäen tilalle valittiin Veikko Rämö ja Raimo Kiukkosen tilalle Jukka Partanen. Leo Salonen, Eija Järvinen ja Milja Valli valittiin uudelleen. Hallituksen jäsenten toimikausi on kaksi vuotta, muina hallituksen jäsenet ovat Jarmo Röksä, Raimo Mero, Pekka Moisander, Niina Nisula ja Rauni Valkeapää.  Toiminnantarkastajiksi valittiin Sulo Rasilainen ja Ebba Penttilä, varalle Anja Perälä ja Leena Tauru.

Liittovaltuuston varapuheenjohtaja Maija-Liisa Lindqvist kertoi Karjalan Liitosta, vuoden 2011 liittokokousvalmisteluista sekä Karjalan hautausmaaprojektista, jolla pyritään saamaan vanhat suomalaiset hautausmaat Venäjän lainsäädännön mukaisiksi suojelukohteiksi.  Ohjaustyöryhmän, jonka puheenjohtajana Maija-Liisa Lindqvist toimii, loppuseminaari pidetään 13.marraskuuta.2010 Helsigissä Karjalatalolla.  Ohjaustyöryhmä on käynyt Pietarissa varakuvernööri Kuznetsovin ja suurlähettiläs Perheentuvan kanssa neuvotteluja hautausmaa-asiassa.  Maija-Liisa Lindqvist lausui lopuksi nuorten tekemän laulun sanat, jotka kertoivat Viipurista ja Karjalan kaipuusta, todeten nuorten omaksuvan vanhempiensa ja isovanhempiensa kertomuksia ja muistoja menetetystä Karjalasta, joten nuorille kannattaa kertoa edelleen Karjalasta ja viedä heitä kotiseutumatkoille esivanhempiensa juurille.

 Riihimäen Karjalaseuralle ojennettiin vuodeksi urheilun ansioista kiertopalkinto.  Jukka Partanen totesi Etelä-Hämeen piirin olevan Karjalan Liiton aktiivisimpia piirejä urheilutoiminnassa.

Pekka Moisander


Evakoista kavereiksi

Kirjassa on 360 sivua A4-koossa. Siinä on yli 400 mustavalko- ja värivalokuvaa sekä taulukkoa. Kirjan pääluvut ovat seuraavat: yleinen historia, evakot tulevat, asuttamisen perushistoria, yhteiselämää, lopullinen asettuminen, muisteluosuus, hämäläisnäkökulmaa siirtolaisiin, kuuluisuuksia ja kansanihmisiä ja yhteinen kotiseutu Urjalassa. Kirjoittajia on yli 30. Kirjassa on useita herkullisia artikkeleita ja paljon uutta tietoa lähihistoriastamme.

Yleisöryntäys kirjan julkistamistilaisuudessa

Lue lisää

  

Kirja kertoo yleisesti, miten karjalaiset ja hämäläiset kohtasivat. Siinä kerrotaan, miten karjalaiset asutettiin uudelle kotipaikkakunnalle. Esimerkkinä on Urjala, mutta samalla tavalla tämä tapahtui kaikkialla muuallakin.

 

Kirja on hyvä lahjakirja isovanhemmilta ja vanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille. Kirjaa voi ostaa hintaan 35 euroa. Kirjakauppahinta kaupasta riippuen 40–50 euroa Urjalan ulkopuolella.

  

Kirjaa voi tilata lisäksi numerosta 040 569 8265 Lintula tai Seppo Pirhonen 040-5327780

 

 

 

 


Halonen Vanhanen
Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlassa 20.4.2010 juhlapuheen piti presidentti Tarja Halonen Valtiovallan tervehdyksen esitti pääministeri Matti Vanhanen.

Leohamalaisia
Etelä-Hämeen Karjalaseurojen edustajia juhlassa.
 
Murteet murenoot kansi

Tilaa kirja hintaan 15 euroa+ postikulut numerosta 040-7009892

Murteet murenoot

Asko Viholaisen kolmas runokirja on ilmestynyt. Siinä on karjalanmurteisten runojen ohella tarinoita ja kertomuksia 135 sivua. Kirjan on kustantanut Urjalan karjalaiset ry ja sen tuotto käytetään lyhentämättömänä karjalaisuuden vaalimiseen.

Kirjaa saa tilata Asko Viholaiselta puhelin 040 700 9892. Myyntihinta 15 euroa ja tarvittaessa postimaksu.

Asko Viholainen syntyi Valkjärvellä. Oli evakossa Urjalassa ja Padasjoella. Hän työskenteli merillä ja asui Turussa ja palasi eläkevuosiksi Urjalaan, josta hänellä on evakkoajasta hyvät muistot. Hän on opiskellut kirjoittajaryhmissä mm. Valkeakoskella. Runoja on julkaistu antologioissa ja eri lehdissä.

Hänen esikoisteoksensa Merellä ei ole muistia, sai hyvän vastaanoton. Toinen Kuletut kujaset oli karjalan murteella kirjoitettu. Se valloitti lukijansa niin, että nyt murrerunot saavat jatkoa. Lisäksi joukossa on myös pieniä kertomuksia ja pakinoita. Menneet vuosikymmenet palautuvat kirjaa lukiessa elävästi mieleen siitä riippumatta oli murretaustamme mikä hyvänsä.

Askon sanoin: "Murteet muuttuut ja murenoot: Toivottavasti jotkut nuoremmistkii haastasiit karjalamurretta ees keskennää. Murre ko o kiele rikkaus. Väärä käsitys, jos luullaa, et murretta haastaat vaa oppimattomat. Suome kiel pittää säilyttää puhtaan, mut murteet kuuluut kyl ehottomast mukkaa."