”Oli viisasta antaa pala maata”
Evakkoiltamat keräsi jälleen runsaan yleisön Urjalan kirkonkylän koululle. Karjalaisten ja hämäläisten yhteiselon vaiheita muisteltiin musiikin lomassa ja samalla Urjalan Karjalaisten aktiivijäsenille jaettiin Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit.
Iltamien teema oli tällä kertaa jatkoa syyskuussa 2010 ilmestyneelle kirjalle ”Evakoista kavereiksi”. Kirja sai kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilalta paljon kiitoksia, koska se välittää tietoa seuraaville sukupolville. ”On tärkeää, että pidetään kirkkaana, mitä Suomessa on tapahtunut”, totesi pitkäaikainen vaikuttaja.
Anttila muisteli omia karjalaisystäviään. Lapsuudessa Varsinais-Suomessa Tarvasjoella tärkeä henkilö oli marjastus- ja sienestyskaveri Riskin Lahja Kuolemajärveltä. Toinen oli ikätoveri Hietasen Liisa.
Myöhemmin tutuksi tulivat Rämöt, kun Sirkka-Liisa tuli miniäksi Forssaan Siparin tilalle.
”Karjalainen siirtoväki toi välittömyyden ja vilkkauden mutta myös maalaisliiton aatteen”, kokosi Anttila karjalaisuuden vaikutuksia Hämeessä. Hän totesi karjalaisten tuen olleen merkittävän myös omalle poliittiselle uralle.
Karjalaisten toimeliaisuudesta Anttila otti esimerkiksi juuri Riskit, Einarin ja Lahjan. ”He rakensivat talon ja navetan. Kun Lahjan terveys alkoi horjua, lehmät vaihtuivat sikoihin. Nyt tilaa pitää poika. Toiminnassa näkyy sisu, piti pärjätä. Oli viisasta politiikkaa, kun ihmisille annettiin pala maata ja mahdollisuus hankkia toimeentulo. Se oli tärkeää myös siirtoväen integroitumisen kannalta.”
Anttila viittasi vielä siihen, miten edelleen maailmalla olisi tarvetta siirtolaisten asutushistoriaa vastaavaan toimintamalliin kehitysyhteistyössä.
Anttila kertoi myös suhteista Rämöjen perheeseen, jotka tulivat evakkoina Siparin tilalle. Talon alakerrassa asuivat sotien jälkeen Sirkka-Liisan tulevat appivanhemmat ja puoliso. Anttila kertoi käyneensä Rämöjen suvun matkalla myös Muolaassa 2007.
”Ihailen sitkeyttä, jolla ihmiset voittivat vaikeudet. Vaikka oli pulaa, selvittiin, kun oli vahva halu tehdä”, luonnehti Anttila Helli Rämöä. Samalla hän kertoi, miten juuri Helli Rämö pelasti Anttilat pahalta tulipalolta. Helli oli kesäkuun alussa 1980 myöhään illalla kastelemassa kaaleja, kun hän havaitsi savun Anttilan navetalla.
Maailmanpolitiikan arkipäivää
”En olisi osannut Kehrolla kuvitella, että puhuisin joskus Evakkoiltamissa”, totesi Vesa Kaaartinen. Hänen sukunsa juuret vievät Lumivaaraan. Kehrolle perhe muutti 1957. Toimittajana työskentelevä Vesa havainnollisti evakkojen kohtaloita radion ohjelmista tutuksi tulleella otsikolla maailmanpolitiikan arkipäivää.
”Kun maailmanpolitiikan arkipäivä osuu kohdalle, se vie lujaa. Tavallisella ihmisellä on silloin orpo olo niin Muolaassa, Urjalassa kuin Bagdadissakin”
Esimerkiksi Vesa otti nykyisten kotikulmien, Helsingin Kallion pitserian, jossa huhtikuussa 2003 oli kiihkeä tunnelma. Henkilökunta tuijotti ei suinkaan viihdettä kuten vuosien ajan vaan uutiskanava CNN:n suoraa lähetystä Bagdadista, jossa revittiin alas Saddan Husseinin patsasta. Kiinnostukselle oli yllättävä selitys: tapahtumat välittyivät pitserian pitäjän vanhoilta kotikulmilta.
”Maailma on väärällään vastaavia tarinoita. Aina ilmestyy jostakin joku, joka panee tavallisten ihmisten elämän sekaisin.”
Vesa paljasti, ettei hänelle tullut mitään mieleen, kun häntä pyydettiin kirjoittamaan Evakoista kavereiksi -kirjaan omia siirtolaismuistojaan. ”En ollut koskaan joutunut kärsimään evakkotaustastani. Paljon useammin sain kuulla, että olin kotoisin Kehrolta, jostain peräkylän suonsilmäkkeestä. Sitten tajusin, että siinähän se kaiken ydin justiinsa olikin. Minun ei ole tarvinnut koskaan murehtia koko siirtolaisuutta.”
Evakoista tuli Vesan mielestä umpikehrolaisia parissakymmenessä vuodessa.
Iltamat juontanut Seppo Pirhonen kiinnitti huomiota siihen, miten vähän asuttamishistoriaa on tutkittu. Aukkoja paikkaa toukokuussa hyväksytty Antti Palomäen väitöskirja Juoksuhaudoista jälleenrakentamiseen. Siinä tullaan samaan lopputulokseen kuin Evakoista kavereiksi -kirjassakin. Asutuslakien pohjalta jaettiin lukumääräisesti enemmän tontteja ja tiloja muille kuin siirtolaisille.
Selvittämistä olisi Sepon mielestä myös karjalaisten paluussa takaisin kotiseuduille jatkosodan aikana.
Yleisöpuheenvuoroissa Pekka Carlander kyseli onko karjalaisuus tarttuva tauti. Esimerkkinä hän käytti omaa mummoaan ja tätejään, jotka tulivat Viipurista evakkoina ja olivat umpikarjalaisia, vaikka mummo olikin syntynyt Teiskossa.
Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai Urjalan Karjalaisten puheenjohtaja Eija Järvinen, pronssisella ansiomerkillä palkittiin Antero Närvänen, Maija Lintula, Asko Viholainen, Jorma Järveläinen ja Tuula Ahola.
Kunniamerkit jakanut Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Harri Hatakka muisteli, miten koulun alkaessa äiti neuvoi puhumaan ihmisiksi eli välttämään murretta. Kun opettaja tunnilla kysyi, mikä tämä on taltta kädessään, Harri vastasi temmi. ”Olin sen jälkeen temmi monta viikkoa.”
Iltamien musiikkiohjelmasta vastasivat Jari Mustajärvi sekä Humppilasta tulleet vieraat Jorma ja Jukka Rämö ja Tenho Kurka.
|
